Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiset ovat valmiit hyväksymään keskimäärin 32 prosenttia nykyistä pienemmän palkan, jos saisivat vastineeksi työhönsä lisää merkitystä.

Tutkimuksessa merkityksellisimmiksi koettiin julkisen tai kolmannen sektorin ammatit, kuten opettaja tai sairaanhoitaja. Vähiten merkityksellisiksi koettiin monet yksityisen sektorin työt, kuten pankkivirkailijan ammatti tai myyntityö. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ihmiset kokevat, että yritykset pyrkivät ensisijaisesti maksimoimaan voittojaan, eivät lisäämään yhteiskunnallista hyvää.

Kannattaisiko myös yritysten siis tavoitella toiminnallaan ensisijaisesti yhteiskunnallisia hyötyjä voittojen sijaan?

Yhä useampi yritys toki kertoo tällä hetkellä toimivansa juuri näin. Esimerkiksi maailman suurimmat teknologiayritykset, kuten Facebook, Google ja Airbnb, ovat onnistuneet rekrytoinnissaan osin juuri siksi, että niiden nuoret, idealistiset perustajat ovat korostaneet vahvasti yritysten toiminnan tarkoituksena olevan niiden yhteiskunnallisen mission. Facebook haluaa yhdistää ihmiset toisiinsa, Google organisoida kaiken maailmassa olevan tiedon, ja Airbnb saada ihmiset tuntemaan olonsa kotoisaksi missä tahansa.

Valitettavasti yrittäjien jalot tarkoitusperät eivät aina sovi yhteen yritysmaailman pelisääntöjen kanssa. Jokainen edellä mainituista suuryrityksistä elää todellisuudessa, jossa osakkeenomistajat odottavat niiltä jatkuvaa kasvua. Lopulta tulee aina vastaan tilanne, jossa kasvu ja missio ovat ristiriidassa, ja silloin yritykset ovat velvollisia valitsemaan kasvun.

Nopean kasvun vaatimuksesta seuraa ongelmia, joista Facebookin Cambridge Analytica -kohu on tuorein esimerkki. Googlella on jatkuvasti niskassaan vastaavia syytöksiä, joiden mukaan se kerää ihmisistä liikaa tietoa ja käyttää tätä arveluttaviin tarkoituksiin. Airbnb:n ongelmaksi on muodostunut, että sen tuloista pääosan muodostavat ammattimaiset vuokraisännät, jotka muuttavat vuokra-asuntonsa loma-asunnoiksi. Tämä johtaa asuntojen hintojen nousuun, ja vähävaraisemmat joutuvat yhä kauemmas kaupunkien keskustoista samaan aikaan, kun loma-asunnot ovat sesonkien ulkopuolella tyhjillään.

Kaikkien näiden yritysten olisi mahdollista muuttaa toimintaansa. Facebook ja Google voisivat rajoittaa radikaalisti keräämänsä tiedon määrää ja saatavuutta. Airbnb voisi häätää ammattimaiset vuokraisännät palvelustaan ja sallia ihmisten vuokrata ainoastaan omia tai korkeintaan kakkosasuntojaan. Nämä toimenpiteet vähentäisivät yritysten aiheuttamia ongelmia. Mutta ne myös hidastaisivat yritysten liiketoiminnan kasvua, ja siksi emme todennäköisesti tule niitä näkemään.

Suurin osa ihmisistä haluaisi siis yritysten tavoittelevan ensi sijassa yhteiskunnallista hyvää, mutta yritykset eivät voi toimia näin. Yhteiskunnan kannalta tämä on keskeinen ongelma. Miten sen voisi ratkaista?

Ratkaisu on olemassa, ja se on yli sata vuotta vanha. Sitä kutsutaan nimellä "steward-ownership" (suomenkielinen käännös voisi olla vaikkapa "vastuuomistajuus"). Sen kehittivät alun perin perinteiset perheiden omistuksessa olleet keskieurooppalaiset yhtiöt, kuten Zeiss ja Bosch. Ne päätyivät luomaan itselleen mallin, jossa yrityksen omistus siirretään säätiörakenteen kautta sen työntekijöille. Rakenne estää yritysten myynnin, pörssiin menon ja muut tavat, joilla ulkopuoliset osakkeenomistajat voisivat kontrolloida yrityksen toimintaa. Yritysten voitonjakoa on myös rajoitettu, joten niiden johdolla ei ole insentiiviä maksimoida omia ansioitaan yrityksen voittoja kasvattamalla. Yritysten voitot lakkaavat näin olemasta päämäärä itsessään, ja muuttuvat keinoksi, joka auttaa yritystä missionsa toteuttamisessa.

Vastuuomistettuja yrityksiä tutkinut tanskalainen professori Steen Thomsen on tutkimuksissaan todennut, että vastaavan rakenteen omaksuneet yritykset pysyvät toiminnassa pidempään, pystyvät pitämään työntekijänsä muita paremmin, ja tuottavat myös pitkällä tähtäimellä enemmän voittoa, koska niiden asiakkaat luottavat niihin enemmän. Ne myös tyypillisesti käyttävät muita yrityksiä suuremman osan voitoistaan esimerkiksi kestävään kehitykseen kohdistuviin investointeihin.

Voisiko tällainen rakenne toimia myös moderneille teknologiayrityksille, ja valjastaa ne palvelemaan nykyistä paremmin yhteiskunnan tarpeita? Sitä kannattaa ainakin kokeilla. Ensimmäiset pioneerit ovat jo astuneet esiin. Maailman tunnetuin joukkorahoituspalvelu Kickstarter ilmoitti hiljattain, ettei yritystä koskaan myydä eikä se aio mennä pörssiin. Kickstarter siirtyi uudenlaiseen "public benefit corporation" -rakenteeseen, joka muistuttaa paljon vastuuomistajuutta. Yritys on sittemmin julkaissut raportteja, joissa todetaan, että se muun muassa maksaa keskimääräistä enemmän veroja, pitää johdon palkat matalina ja panostaa tasa-arvoon – ja samaan aikaan kasvaa voitollisesti.

Oma 15 hengen yritykseni toimii niin sanotun jakamistalouden parissa. Meistä tuntuu ensiarvoisen tärkeältä, että yrityksemme yhteiskunnallinen missio tulee aina säilymään sen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena, ja että voiton tuottaminen tulee olemaan meille aina ensi sijassa keino tämän mission tavoitteluun, ei päämäärä itsessään. Olemmekin päättäneet ensimmäisenä yrityksenä Suomessa ryhtyä virallisesti vastuuomistetuksi yritykseksi. Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi tässä kuussa uuden yhtiöjärjestyksemme, joka sinetöi muutoksen virallisesti. Muutos on pysyvä, sillä sen purkaminen estetään säätiörakenteella.

Aion raportoida tässä blogissa kokemuksistamme vastuuomistettuna yrityksenä ja siitä, mitä kaikkea tästä muutoksesta seuraa.