Tein hiljattain ehdotuksen tiimimme jäsenille. Ehdotin, että yrityksemme rahoilla hankittaisiin tästedes ainoastaan kasvisruokaa. Muutos koskisi muun muassa kahden viikon välein järjestettäviä tiimilounaita, puolen vuoden välein järjestettäviä mökkireissuja sekä kuukausittaisia afterwork-pizzoja.

Perusteena oli huoli ilmastonmuutoksesta. Ekologisesti kestävämmän talouden edistäminen on kirjattu osaksi toimintamme tarkoitusta, ja ympäristöstä huolehtiminen on keskeinen osa arvomaailmaamme. Lihansyönnin vähentäminen puolestaan on tutkitusti yksi tehokkaimmista tavoista ehkäistä ilmastonmuutosta, ja tiimissämme moni pyrki siihen jo ennestään. Kasvisruokaan siirtyminen tuntui siis no-brainerilta.

Ehdotus herätti kuitenkin kritiikkiä useasta eri suunnasta. Ensinnäkin moni huomautti, että muutoksen ilmastovaikutus on olematon, ja se kiinnittää huomion vääriin asioihin. Ilmastonmuutosta ei voida ratkaista yksilöiden kulutusvalinnoilla, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä, jotka pakottavat meidät muuttamaan kulutustamme.

Tämä on täysin totta ja havaintona erittäin tärkeä. Samaan aikaan se ei kuitenkaan ole syy jättää järkeviä kulutusvalintoja tekemättä, kunhan ne eivät vie huomiota pois poliittisten päätösten tarpeelta. Mikään ei estä yritystämme vaikkapa lisäksi pystyttämästä kestävämpää kuluttamista lisäävää politiikkaa ajavaa kansalaisaloitetta. Kasvisruuan lisääminen ei myöskään vähennä todennäköisyyttä sille, että pystytämme tällaisen aloitteen.

Toinen kritiikin kärki oli lähes päinvastainen. Vaikka moni toivookin, että valtio nimenomaan pakottaisi meidät kuluttamaan kestävämmin, tuntuu ajatuksena vähemmän houkuttelevalta, jos työnantaja tekee samoin.

Tämä ilmiö huomattiin aikanaan myös Googlella, joka tarjoaa työntekijöilleen ilmaisen lounaan joka päivä. Googlen entinen HR-johtaja Laszlo Bock kertoo kirjassaan "Work Rules!", että kun osa Googlen ravintoloista siirtyi tarjoamaan pelkästään kasvisruokaa, työntekijät raivostuivat. Lopulta Google palautti lihan, mutta jätti runsaan valikoiman kasvisvaihtoehtoja näkyvästi tarjolle. Bockin johtopäätös oli, että rohkaiseminen, "nudging", on pakkoa parempi keino.

Ymmärrän tämän ajatuksen. Tuskin kukaan haluaa, että yritysten kontrolli yksilöiden tekemiin valintoihin kasvaa. Mutta toisaalta: eihän yritys pakota ketään syömään ilmaista ruokaa. Jos vaihtoehdot eivät miellytä, työntekijöillä on aina mahdollisuus hankkia itselleen liharuokaa omalla kustannuksellaan. Yrityksen tarjoamat ateriat eivät ole yksilön lakisääteinen oikeus vaan lisäetu, ja yrityksellä on oikeus päättää tällaisen edun sisällöstä. En näe yrityksen kasvisruokapolitiikkaa työntekijöiden itsemääräämisoikeuteen puuttumisena.

Aloite on toimenpiteenä pieni, mutta sen merkitys on oman henkilöstömme ruokailusta syntyviä päästövähennyksiä laajempi. Kyse on esimerkin näyttämisestä. Yritys voi yksittäisellä päätöksellä vaikuttaa suuren joukon kulutustottumuksiin, ja samalla myös näyttää esimerkkiä muille yrityksille. Yritysten siirtymisestä kasvisruokaan voisi tulla trendi, ja pian työntekijät yhä useammassa paikassa alkaisivat jopa vaatia sitä johdolta. Mitä useammasta suunnasta viesti lihansyönnin vähentämisestä kuullaan, sitä todennäköisemmin ne poliittiset päätöksetkin lopulta saadaan läpi.

Kolmas kriitikoiden huoli oli, että täyskiellot saattavat saada aikaan vastareaktion. Itsekin pyrin aktiivisesti vähentämään lihansyöntiä, mutta en vaadi itseltäni totaalikieltäytymistä koska pelkään, että silloin repsahtaisin, ja palaisin takaisin aiempiin tottumuksiini. Kulutuksen vähentäminen vaikkapa kymmenesosaan aiemmasta on paljon helpompaa kuin luopuminen kokonaan, ja lähes yhtä hyödyllistä. Lihan kieltäminen kokonaan poliittisella päätöksellä ei sekään todennäköisesti olisi hyvä idea, vaan sen sijaan lihasta kannattaa todennäköisesti tehdä verotuksella kalliimpaa, jolloin sitä kulutetaan vähemmän.

Päädyimme lopulta kompromissiratkaisuun. Tiimilounailla tarjotaan tästedes pelkkää kasvis- ja kalaruokaa. Harvemmin toistuvissa tapahtumissa valinnanvapautta ei rajata. Meille ei tullut täyttä kieltolakia, mutta mielestäni otimme askeleen oikeaan suuntaan.