Tony Laine, VAINOTTUJEN ARKI ON YHTÄ ANARKIAA (2021)

”Traktorin ääni. Se oli salaa hivuttautunut lähemmäksi ja pyöri jo levottomasti tonttimme ympärillä. Traktorin ääni oli saanut vihiä onnestamme.”

Vainottujen arki on yhtä anarkiaa käsittää yhdeksäntoista novellia. Niiden henkilöt, paikat ja tapahtumat sijoittuvat kaikki sellaisinaan ehkä vain kirjan maailmaan. Mutta sen outo todellisuus vaikuttaa kuitenkin jotenkin lomittuvan tähän saakka tutuksi luulemaamme.

Tämän novellistiikan absurdius on enimmäkseen rattoisaa mutta äityy taajaan piikikkääksi ja kasvaa hetkittäin karmivaksi. Usein etsiydytään surkuhupaisten hahmojen kiusallisimpiin tilanteisiin ja päivänvalottomimpiin ajatuksiin. Taiteen ja populaarikulttuurin varannoista ammentavat kertomukset rullaavat itseriittoisina moraliteetteina ja parodioina kaihtamatta silti yhteiskuntakriittisen satiirin ulottuvuuksiakaan: sovinnaisten ajatusmallien ja kulttuurimuotojen taustalta pilkottavat sortavat rakenteet.

”Sardiinipurkissa riitti aina seuraa.”

Tony Laine on valkeakoskelainen kirjailija. Vainottujen arki on yhtä anarkiaa on hänen viides kaunokirjallinen teoksensa. Hänen aikaisempiin töihinsä kuuluu runokokoelma Vulgaari parveketervehdys (ntamo 2013).


"Tiivistämisen taidetta."
Juhani Valli, Valkeakosken Sanomat 8/iii//21 & Aamulehti 20/iii/21

"[O]udon hauska ja epäsovinnainen kokonaisuus. [...] [M]ieleeni tulee virolaisen Mehis Heinsaarin absurdien tarinoiden kokoelma Epätavallinen ja uhkaava luonto [...]. Laineenkin novelleissa on silottelemattoman karua [...] absurdin liikehdintää. [...] Laine irvailee pakonomaisen elämänhallinnan ja näennäisen vapauden tunteille. [...] Keiden kustannuksella Laineen novelleissa saa nauraa: kaikenlaisten pätijöiden, olivatpa he anarkisteja, kuninkaallisia tai kirjallisuuspiirien väkeä. [...] Keskenään panssaroidussa luolassaan riitelevien anarkistien eksistentiaalisen tyhjyyden kuvaaminen on hyvä esimerkki Laineen satiirisesta, sävyiltään tummasta huumorista. Hänen novellinsa eivät ole täyteläistä tarinankerrontaa vaan eräänlaisia nyrjähtäneiden sattumusten absurdeja kavalkadeja, jotka pitävät yllättävänkin hyvin otteessaan. Kirja tuli luettua yhdeltä istumalta.
Houreen tai unen tapainen irrationaalisuus muotoutuu tarinoiksi, joille ovat ominaisia omituiset, sekoilevat kohtaukset ja nopea siirtyily asiasta toiseen. Satiirista tyyliä ryydittävät maagisen realismin vivahteet.
Piikikäs yhteiskuntakritiikki on novellien perusta [...]. Toisinaan tyyli on metatasoisen artsy, millä tarkoitan taideluonteestaan jopa häiritsevän tietoista tekstiä.
Häiritsevyys on kuitenkin oleellinen ja laajarönsyinen osa Laineen novellien ja myös hänen aiemman kirjallisen tuotantonsa poetiikkaa. Kauniit, runolliset hetket vuorottelevat ällöttävän inhorealismin kanssa. [...] Nauroin useassa kohdassa ääneen, mitä ei tapahdu kovin monien teosten kohdalla. [...] Kirjan parhaita on yhteiskuntakritiikiltään etäännytetty tarina traktorin äänestä. Novelli myös puhuu metakirjallisesti itsestään ja suhteestaan runouteen. [...]
Vainottujen arki on yhtä anarkiaa on rosoinen ja omanlaistaan katu-uskottavuutta henkivä kirja, joka on kaukana nätiksi sliipatun ja markkinaehtoisesti tuotetun kirjallisuuden mailta."
Virpi Alanen, Parnasso 3/21